TÄMÄN JUTUN JULKAISUOIKEUDEN OSTANUT MYÖS KALEVA-LEHTI MUTTA SE ON HYLLYTTÄNYT JUTUN TOISTAISEKSI TUNTEMATTOMASTA SYYSTÄ 

Hello Suomi, menikö puhelinpolitiikka sittenkin kiville?

Muualla lankapuhelin ja puhelinkioskit kukoistavat

Suomessa on vuosituhannen vaihteesta alkaen asti pidetty itsestään selvänä, lähes luonnonlakina, lankapuhelinten korvautumista kännyköillä ja puhelinkioskien joutumista historian roskakoriin. Vääjäämättömäksi trendiksi uskottua käärmettä on ajettu pyssyyn nostamalla lankapuhelinten asiakasmaksut pilviin, antamalla puhelinlankojen kunnon rappeutua ja tuhoamalla yleisöpuhelimet kokonaan. Suomen ulkopuolella kävijä huomaa kuitenkin lankapuhelimen säilyttäneen asemansa ja yleisöpuhelimien kehittyvän entistä paremmiksi. ITU:n uusimmat tilastot osoittavat lankapuhelinlinjojen määrän jopa kääntyneen nousuun monissa kehittyneissä maissa.

Maailmassa on lankapuhelinliittymiä noin 1,2 miljardia kappaletta. Vuonna 2000 luku oli noin miljardi. Vuosina 2005–16 lankapuhelinliittymien määrä maailmassa on ollut suunnilleen vakio, huolimatta samaan aikaan tapahtuneesta mobiililiittymien määrän voimakkaasta kasvusta. Perinteisten lankalinjojen lisäksi muut ei-mobiilitekniikat, kuten valokaapeli ja VoIP, jossa lankapuhelut kulkevat kiinteässä laajakaistaverkossa, lisäävät lankalinjojen kokonaismäärää.

Lankapuhelinten yleisyyttä havainnollistetaan penetraatioluvulla, joka kuvaa sitä kuinka monella prosentilla väestöstä on lankapuhelin. Kehittyneissä maissa penetraatioluku liikkuu keskimäärin 40–50 prosentin paikkeilla.  ITU:n (International Telecommunication Union) uusien tilastojen mukaan vuonna 2016 USA:n lankapuhelimien penetraatio 37,1 %, Iso-Britannian 52,2 %, Ruotsin 34,1 %, Saksan 53,7 %, Ranskan 59,7 % ja Japanin 50,6 %. Viime vuosikymmenen aikana taso on sekä maailmanlaajuisesti että korkean tulotason maissa säilynyt keskimäärin vakaana ja korkeana, joissakin se on lievässä kasvussa (Britannia, Japani, Italia), joissakin hieman laskussa (Ruotsi, Venäjä, Saudi-Arabia). Monet maat kehittävät lankalinjojaan ja puhelinkioskejaan entistä paremmiksi, ja nämä ovat samoja maita jotka ovat myös mobiiliteknologian kärkimaita.

Tilastoista erottuu yksi maa jossa lankaliittymien määrä on tällä vuosituhannella romahtanut: Suomi. Vuonna 2016 Suomessa tuo luku oli 8,4 % - kun se oli vuonna 2000 ollut 55,0 %. Missään muussa maassa ei ole tapahtunut läheskään vastaavaa romahdusta.

Lankapuhelimien alasajo

Suomessa lankapuhelin on ollut mukana historiamme monissa käänteissä. Metallitehtailija Johan Nissinen perusti vuonna 1877 maamme ensimmäisen lankapuhelinlinjan omalle tontilleen Helsingin Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Ensimmäiset suomalaiset puhelinkioskit perustettiin vuonna 1912, ja pian ne levisivät koko maahan.

Suomen lankalinjojen penetraatioluku eteni maailman kehittyneiden maiden tasossa koko 1900-luvun, mutta sitten joskus vuoden 2000 paikkeilla tapahtui muutos. Yhtäkkiä alettiin ajaa alas lankalinjoja ja panostaa vain mobiiliviestintään. Mobiilin kuluttajahintoja laskettiin halvemmiksi kuin muualla, ja samalla lankalinjojen käyttö alkoi maksaa yhä enemmän.

Vuonna 2017 Suomessa lankapuhelimen kuukausitariffi liikkuu 14 ja 35 euron välillä, Saksassa se on 5 euroa. Lankapuhelut maksavat Suomessa 6 senttiä minuutti, Saksassa 1,1 senttiä minuutti.  Mobiilipuhelut ovat Suomessa halvempia, 7 sentin luokkaa, kun Saksassa ne maksavat 11 senttiä minuutti. Puhumattakaan puhepaketeista, jotka tekevät suomalaisten kännykän käytöstä epäluonnollisen halpaa.

Puhelinkioskit ja muut yleisöpuhelimet lopetettiin Suomessa vuonna 2009, juuri ennen maan 100-vuotisjuhlaa.

Maailman kehittyneet maat arvostavat lankalinjoja ja puhelinkioskeja

USA:ssa huomattiin varsinkin luonnonmullistusten kuten hurrikaanien Sandyn, Katrinan ja viimeksi Irman yhteydessä että lankapuhelinverkko on korvaamaton. Kun supermyrskyt iskivät Atlantin rannikon kaupunkeihin, mobiiliasemat tuhoutuivat nopeasti mutta lankalinjat toimivat. USA:ssa lankapuhelinliittymiä on nyt 122 miljoonaa, yleisöpuhelimia puoli miljoonaa. Ajankohtainen asia vuosina 2016–17 on New Yorkin yleisöpuhelimien kunnostus. Kaikki yleisöpuhelimet varustetaan valokaapelilla ja samalla niistä tehdään soittajille ilmaisia kaikkien kotimaan puhelujen osalta! Mukaan liitetään wifi ja kännykän latauspistoke, joita voi myös käyttää ilmaiseksi. Laite toimii myös sähkökatkosten aikana, sillä lankapuhelin ei tarvitse sähköä ja wifi-routerissa on latautuva paristo tai aurinkopaneeli. Uusia yleisöpuhelimia on ensimmäisessä vaiheessa perustettu 10 000 kappaletta New Yorkin kaupunkialueelle. Kustannukset katetaan mainostuloilla.

Kuva1.JPG

 

Kuva1. New Yorkin uusi yleisöpuhelin (Boudewijn Bertsch 2016)

Japanissa vuoden 2011 kolmoiskatastrofin (supermaanjäristys, tsunami ja ydinvoimaonnettomuus) jälkeen keskusteltiin kovasti sähköriippumattomien puhelimien merkityksestä ja päädyttiin siihen että lankapuhelinten ja puhelinkioskien roolit ovat tavallisen ihmisen näkökulmasta olennaisia. Kännykät ovat käyttökelvottomia kun kännykkäasemat eivät saa sähköä, mutta lankapuhelimet yleensä toimivat edelleen. Lankapuhelinten kokonaismäärä onkin Japanissa pysynyt vakaana, se on nyt noin 64 miljoonaa. Näyttää siltä että osa lankapuhelinten käyttäjistä on siirtymässä VoIP-tekniikkaan, mutta harvat ovat luopumassa lankapuhelimista kokonaan. Yleisöpuhelimia on Japanissa noin puoli miljoonaa, ja niiden kunnostukseen panostettiin vuoden 2011 jälkeen voimakkaasti. Nykyään voi jokainen matkailijakin todeta että puhelinkioskeja löytyy aina ainakin juna-asemilta ja vilkkailta kaduilta. Uusista yleisöpuhelimista osa varustetaan internetillä, ja niissä puhelut hoidetaan VoIP-tekniikalla. Erona New Yorkiin on se että Japanissa puhelut eivät ole ilmaisia.

 

 Kuva2_Japani.jpg

Kuva2. Japanin yleisöpuhelimia Tokion metrokäytävässä (Tapani Jussila 2016)

Eurooppa kunnostaa puhelinkioskejaan

Euroopassa näkee puhelinkioskeja joka puolella. Münchenissä totesin omin silmin, että uuden tekniikan pömpelit ovat jo yleisempiä kuin perinteiset, joita taas esimerkiksi Budapestissa on laajasti tarjolla. Euroopan lentokentillä yleisöpuhelimia näkyy kaikkialla.

 Kuva3.jpg

 

Kuva3. Uuden ajan puhelinkioski Munchenissa Octoberfest-alueella (Tapani Jussila 2016).

 

 Kuva4_schiphol.jpg

 

Kuva4. Yleisöpuhelin Hollannissa Schipholin lentokentällä (Boudewijn Bertsch 2015).

Suomen omaperäinen linja

Suomen puhelinpolitiikkaa voi kuvata mobiilitekniikan pakkosyöttönä. Puhelinkioskit on lakkautettu, lankalinjojen käyttöhintoja nostetaan, operaattorit kieltäytyvät avaamasta uusia lankalinjoja, sen sijaan kuluttajille tyrkytetään lankapuhelimella toimivia mobiililinjoja! Moni suomalainen on halunnut pitää tai jopa hankkia uuden lankalinjan, mutta joutunut pakosta mobiilin käyttäjäksi – osa jopa tietämättään.

Hinnan nosto ja pakkopolitiikka purevat. Lankapuhelimet vähenevät, ja operaattorit nostavat hintoja lisää, perustellen huimia hinnannostoja sillä että yhä pienempi käyttäjämäärä joutuu maksamaan saman lankaverkon kustannukset. Tämä perustelu ei ole uskottava, sillä operaattorit eivät käytä paljoakaan rahaa lankaverkoston ylläpitoon, myös siksi että ne ovat suoranaisesti pienentäneet sitä jo pitkään.

Julkisuudessa annetaan ymmärtää että lankapuhelimet olisivat ikään kuin historian roskakoritavaraa. Kansa saa johtavilta medioilta luettavakseen katsauksia, joissa ihmetellään miksi ihmiset käyttävät "vielä" lankapuhelinta.  Suomessa mobiiliteknologia yhdistetään "edistykseen", lankapuhelimet alkeellisuuteen. Annetaan kuva, että lankapuhelinten käyttäjät ovat jonkinlainen menneisyyteen takertuva jäännösporukka.

"Matkapuhelimen käyttö omaksuttiin Suomessa todella nopeasti ja olemme matkapuhelimien käytössä edelleen maailman kärkeä", sanoo viestintäviraston viestintä- ja markkinointiasiantuntija Petri Järvikuona Ylen haastattelussa tammikuussa 2017. Samoin esimerkiksi Soneran johtaja Matti Eloholma on antanut julkisuudessa mobiiliteknologian autuutta ylistäviä lausuntoja.

Yleisöpuhelimien teurastuksen jälkeen näytti jo siltä että Suomi jää ainoaksi puhelinkioskittomaksi OECD-maaksi, mutta vuonna 2016 kaksi muuta pientä Euroopan maata, Ruotsi ja Belgia, ilmoittivat lopettavansa puhelinkioskit. Nekään eivät kuitenkaan aja alas lankaverkkoaan. Muita puhelinkioskittomia maita esiintyy vain köyhien kehitysmaiden joukossa. Maailmanlaajuisesti Suomen puhelinstrategia vertautuu lähelle Guatemalaa, Kuubaa ja Zimbabwea. Euroopassa vain Albania on Suomen tasoa, ja kaikkein kauimpana Suomen linjasta ovat rikkaat Länsi-Euroopan maat, huippuna Monaco, jossa on 1,26 lankapuhelinta per asukas.

Maassamme on myös väheksytty laajakaistaan perustuvaa lankapuhelinten VoIP-tekniikkaa. Meidän VoIP-liittymiemme penetraatioluku on vain 0,1 %:n luokkaa, kun muualla, esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja muualla Euroopassa vastaava penetraatio on 10–20 %:n luokkaa, siis yli satakertainen. VoIP-liittymiä on maailmassa jo lähes 200 miljoonaa. Suomen operaattoreilla ja medialla on erikoinen käsitys VoIP-tekniikan ja mobiilin suhteista. Jos asiaa kysyy operaattoreilta, he väittävät, että muualla suosittu VoIP-tekniikka ei koskaan varsinaisesti rantautunut meille "koska painopiste siirtyi suoraan lankapuhelimista mobiiliin". Ikään kuin mobiili olisi kehittyneempää tekniikkaa kuin netti. Suomi seuraa tässäkin kehitysmaita, joissa yleensä on olematon määrä VoIP-tekniikkaa.

Suomalaiset protestoivat

Suomessa kansalaiset eivät ole olleet tyytyväisiä lankapuhelinten alasajoon. Kriittisiä puheenvuoroja on esiintynyt jonkin verran viime vuosina sekä netissä että lehdistössä, ainakin Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.

Kirjoittajat ovat todenneet että Suomen ulkopuolella lankapuhelimen käyttö on huomattavasti edullisempaa kuin kännykän käyttö. Monet ovat nostaneet esille myrskytuhojen aiheuttamat katkokset mobiililiikenteessä ja sähkönjakelussa ja korostaneet lankapuhelimen tarvetta erityisesti maaseudulla. On pidetty myös hyvänä sitä, ettei lankapuhelinta voi ottaa mukaan ja että kodin ulkopuolella saa olla rauhassa. Useat ovat protestoineet puhelinoperaattoreiden hintapolitiikkaa, joka ajaa ihmisiä lopettamaan lankalinjojaan. Yksi kirjoittaja kertoi tehneensä rikosilmoituksen perustuslakiin vedoten siksi että operaattori oli katkaissut kodin lankalinjan, ja saanut poliisilta vastauksen, ettei poliisin toimivalta riitä asian käsittelyyn.

Vuonna 2009, kun viimeinen puhelinkioski lähti Suomesta, julkaistiin vastalauseita. Varsinaiset protestit ovat kuitenkin jääneet yksittäisten ihmisten varaan, eikä organisoituja protestiliikkeitä ole syntynyt. Kansalaisaloite eduskunnalle lankapuhelimien palauttamisesta on tehty, mutta se ei ilmeisesti saanut tarpeeksi allekirjoittajia.

Mitä voidaan tehdä?

Vaikka virallinen totuus toitottaa että yleisöpuhelimia ei tarvita ja että lankalinjat ovat kuolemassa pois, argumentit ovat vahvoja päinvastaiseen suuntaan. Aina ei tarvitse tehdä kuten muut, mutta on myös viisasta myöntää harha-askel, jos tosiasiat ovat vastaansanomattomia ja kertovat että tällä kertaa muut ovat oikeassa. Suomelle on mahdollista perääntyä yksisuuntaisesta linjasta ja monipuolistaa uudestaan puhelinpalveluita, jotta emme joutuisi Kenian tielle: siellä ainoa operaattori lopetti yhtäkkiä lankalinjaverkon ja siirtyi tarjoamaan pelkkää mobiilitekniikkaa.

Kansalaisen kannalta lankapuhelimessa on muitakin etuja kuin kriisitilanteessa toimiva tietoliikenne, esimerkiksi hyvä äänenlaatu, ergonominen luurin muotoilu ja ylimääräisen kännykkäperäisen säteilyn välttäminen. Perinteisen lankalinjan käyttäjä tietää että äänenlaatu on selvästi parempi kuin kännyköissä. Akustinen kokemus on lankalinjalla selkeä, mahdollistaen rauhallisen normaalin puheäänen. Kännyköille tyypilliset metallinen hauras ääni, puheen epäselvyys ja yhtäkkiset katkeilut eivät kuulu yleensä lankapuhelinkokemukseen ollenkaan. Lankapuhelimen pitkä historia on kehittänyt luureja korvaan sopiviksi, ja kaikki tietävät että muotoilun saavutukset eivät ole yltäneet kännyköiden suunnittelijoiden työpöydälle saakka.

Suomi voi vielä lopettaa mobiiliin hurahtamisen aikakautensa ja palata kehittyneiden maiden tietoliikennelinjalle. Hurahtaneiden tarkoitushan oli hieno, eli se että Suomi olisi teknologisen kehityksen edelläkävijä. Kävi kuitenkin niin, että lähdettiin ylhäältäpäin ajamaan pelkkää mobiilia ja poistamaan muu tekniikka, eikä otettu huomioon kuluttajia. Siksi muut maat eivät seuranneetkaan edelläkävijän perässä.

Yleisöpuhelinten palauttaminen ainakin Suomen kuntakeskuksiin olisi järkevä ja kansalaisia rauhoittava ensiaskel. New Yorkin, Japanin, Saksan ja Hollannin esimerkit tarjoavat käteviä tapoja ottaa käyttöön yksinkertaisia yleisöpuhelimia. VoIP-tekniikka tarjoaa myös erinomaisia ratkaisuja monipuolistaa palveluja. Mainosrahoitteisuus on varteenotettava idea, toinen tapa olisi esimerkiksi pankkikorttikäyttöiset puhelimet.

Lankaliittymien säilyttäminen ja ylläpito tulisi nähdä myönteisenä toimintana. Terveellinen suunnanmuutos tarkoittaisi lankalinjojen hintojen laskemista alas muun maailman tasolle, sekä mobiilitekniikan suosimisen ja julkisen tukemisen lopettamista ja sen hintojen nostoa kansainväliselle markkinaehtoiselle tasolle. Markkinoinnin ja median velvollisuus on kertoa objektiivisesti lankapuhelinteknologian eduista. Valtion ja kuntien virastot pysykööt lankateknologiassa, ja ne jotka siitä ovat luopuneet, palatkoon takaisin. Näin voidaan nostaa lankapuhelimet omalle tärkeälle paikalleen kuluttajia palvelemaan ja Suomi omalle paikalleen kehittyneiden maiden joukkoon.

Kirjoittaja FT Tapani Jussila, matemaatikko, tiedetoimittaja

puh. (lanka) 09-6948552

Saman kirjoittajan muita edelleen ajankohtaisia juttuja

Fukushima. Kovaa asiaa tilanteesta 2018 (Tiedetoimittaja 2018)

Fukushiman seuraukset (Tiedetoimittaja 2018)

Matematiikan opetuksen maailmankylä (Tiedetoimittaja ja Dimensio 2016)

Japani - nousevan aurinkovoiman maa (Kansan Uutiset 2015)

Koulutusviennin unelmahöttö (Helsingin Sanomat 2013)

Fukushiman myrkky iski asenteisiin (Helsingin Sanomat Vieraskynä 2012)

Kehitysapu vai turvapaikat? (Helsingin Sanomat 2010)

Turvapaikat lähimaista (Helsingin Sanomat 2009), usein refereroitu artikkeli julkisuudessa, avasi uuden näkökulman pakolaisagendaan

Besa me muchon luoja on poissa (Helsingin Sanomat 2005)

Kehitysapu järkyttänyt luontoa (Helsingin Sanomat 1994)

Lapsekasta kehitysapua (Helsingin Sanomat 1994)